info only Finnish at the moment...

 Olen elänyt syntymästäni asti koirien parissa.Lapsuuteeni kuului monia läheisiä ja rakkaita koiria,ne eivät ole minulle harrastusvälineitä-Koirat ovat elämäntapa.

 Koirankasvattajaksi olen ilmoittanut ryhtyväni jo kolme vuotiaana.

 Lapsuuteni rakkaimmat "kumppanini" olivat tuttavamme Tanskandoggi Manta ja Isovillakoira Sami.Rakkain tietenkin perhekoiramme Susanna(cockerspanieli),jonka kanssa jaoimme kaiken -Hän oli paras ystäväni.

 Susanna kuoli jouluaattona-80 ja jätti suunnattoman kaipauksen ja ikävän jälkeensä...Kaksi pitkää vuotta ruikutin ja anelin omaa koiraa...Jouluna-82 sain vanhemmiltani lahjaksi "SEN IKIOMAN KOIRAN" (kaikkien sukulaisten varoitteluista huolimatta).Helmikuussa-83 Sininen kerrynterrieri "Muffi" muutti elämääni ollessani 11 vuotias.

 Muffi oli vaikea ja haastava koira ja meidän perheeseen täysin väärä.Ensimmäisenä vuotena kukaan ei saanut sitä käyttäytymään millään lailla-vein äitini koulutuskentälle oppia saamaan,koska itseäni jännitti...Kokemuksen jälkeen totesin,että  äitini on "idiootti" ja koulutan koirani itse.

 Kävimme Muffin kanssa Espoon koirakerhon treeneissä viikottain sekä Palveluskoira-treeneissä kahdesti viikossa.Siellä törmäsin rotuun,joka tulisuudellaan valloitti minut täysin.Koira oli Belgianpaimenkoira,groenendael...Valkohampaan Funny. 

   Halusin ehdottomasti sellaisen ja aloitin vanhempieni   pehmittämisen,joilla ei ollut

 rodusta pienintäkään hajua.Koiratuttavamme varoittivat

Belgin hulluudesta ja tilalle tarjottiin jotain "huippuyhdis-

telmää Saksasta",siis Saksanpaimenkoiraa...

 Helmikuussa -88 groenendael Valkohampaan Oneida

"Sony"  saapui elämääni ;)            

   Olin alkuaikoinani hyvinkin aktiivinen harrastaja.Koulutin

Muffia ja Sonya kisoja silmälläpitäen.Vedin Espoon koira-

kerhon palveluskoirien penturyhmää.lisäksi vedimme kaverini kanssa jälki ja viestitreenejä.Harrastin myös agilityä ja näyttelyitä.Möllitasolla tuli kilpailtua useasti...

  Vuoden-89 lopussa suoritin kasvattajan peruskurssin ja hain heti kennelnimen,joka myönnettiin maaliskuussa-90.

samaisen vuoden alussa Sony sairastui penikkatautiin ja sain muistutuksen ettei koirien pito ole vain harrastamista ja menestystä...

  Muutimme koirien kanssa Kolariin ja lähdin etsimään paimenkoiran "sisintä".Koirat saivat siirrellä viljelyksille eksyneitä poroja yms.Käyttö paimenena jäi kytemään...